Telttailua

Eilen iltapäivällä lähdimme "festareille". Pakkasimme eväät, retkikeittimen, pari lautapeliä ja teltan mukaamme. Ajoimme veljeni metsän keskellä olevalle piilopirtille, jonka pihaan pystytimme teltan.
Matkassa mukana olivat lisäkseni veljen muksut ja koira. Vanhemmat saivat viettää eilisen illan ihan keskenään. Ei nyt niin kauheesti huolettanut, josko keksivät tekemistä. Kielsimme heitä tekemästä mitään töitä ja määräsimme (lääkärinmääräys) iltaansa herkuttelua ja hemmottelua. Reseptin noudattamisen varmistimme ojentamalla heille herkkukorin ja punkku- sekä skumppapullon.

Kyllähän siinä muutama ruma sana oli päästä, kun teltan kanssa sähelsimme. En ollut kyseistä kapinetta koskaan koonnut, enkä oikein tiennyt, miltä sen tulee näyttää valmiina. Jos olisin haka näissä asioissa, olisin aikoinaan valinnut toisen alan ihmisten auttamisen sijasta. Ihmiset ovat monimutkaisia nekin, mutta niiden kanssa on helpompaa, kuin joustamattomien keppien ja kankaiden kanssa. Tulipa siinä samalla huomattua, ettei kymppivuotiaan neuvoja pidä vähätellä.

Teltta saatiin pystyyn ja festarimme saattoivat alkaa. Bose hoiti musiikkihommat ja hyvin ne hoitikin. Kapine oli ensimmäistä kertaa käytössäni. Lapset nauttivat ilmiselvästi telttailusta ja niin nautti allekirjoittanutkin. Puskapissalla käynti on ainut asia, johon en ole koskaan ehtinyt ihastumaan ja ihan yhtä hankalalle se osoittautui edelleenkin. Ikä ei ole tuonut asiaan helpotusta.

Tänään iltapäivällä meitä retkeläisiä odotti valmis ruokapöytä. Uusia perunoita, silliä ja valkokastiketta. Kyllä ihminen voi tulla onnelliseksi näistä kolmesta ruokatarvikkeesta.

Helsingin mies on käyttäytynt ihmeen rauhallisesti. En tiedä enteileekö tämä hyvää vai huonoa. Lasken huonon varaan, niin ei tarvitse pettyä. Ystäväni kysyi, joko olen estänyt hänet naamakirjassa ja Whatsappissa. Tässä on yksi asia, jota en meidän aikuisten keskuudessa oikein ymmärrä. Miksi ihmeessä estää ketään??!! Se antaa minusta hirveän nolon vaikutelman ja tulee tunne, että minä haluan asettua toisen yläpuolelle olemalla tavoittamaton. Laitan Whatsappin keskustelun äänettömäksi, jos se häiritsee, enkä lue viestejä, jotka eivät ole toivottuja. Sama pätee muuhunkin kommunikaatioon. Mielestäni aikuisten täytyy osata hoitaa asiat muulla tavoin kuin jakelemalla estoja. Se kuuluu teiniangstaajien toimintamalleihin. Estäminen ei anna mahdollisuutta edes yrittää selvittää juttuja. En siis tule tulevaisuudessakaan estämään avokkia miltään listalta. Jos tilaisuus riistäytyy täysin käsistä, se on poliisin/tuomarin tehtävä päättää lähestymiskiellosta ja sen laajuudesta. En usko, että niin koviin toimenpiteisiin tulee tarvetta.

Nyt tämä nainen lähtee iltapesulle ja nauttimaan ylellisyydestä nimeltä vessanpönttö. Sen jälkeen iltatee terassilla ja kirjan kanssa peittojen alle.