Puhelu

Helsingissä oli sitten herätty väärällä jalalla tai joku oli kussut toisen muroihin. Aamupäivällä sain puhelun ja ensimmäisen "Moin" kuultuani tiesin, että tästä puhelusta ei tule ainakaan miellyttävä. Ei edes kohtalainen.

En juuri ehtinyt tervehdykseensä vastata, kun räyhääminen ja huorittelu alkoi. Sanoin jo, ettei minulla ole minkäänlaisia aikeita kuunnella tätä samaa. Joko se loppuu nyt heti tai puhelu loppuu. Muita vaihtoehtoja ei ole. Piste. Pari minuuttia keskustelua kohtuullisen normaaliin äänensävyyn, kunnes pääsimme taas toisille taajuuksille. Totesin, ettei hän ilmeisesti ymmärtänyt kuulemaansa ja huoraamassa en ole edelleenkään. Sen jälkeen tämän ihmisen puhelut muuttuivat äänettömiksi. Sen verran hän on jo oppinut, ettei enää soittele koko veljen perhettä läpi siinä toivossa, että saa minut sitä kautta puhelimeen. Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja, kun aikansa kokeilee.

Teille ei varmasti tarvitse erikseen mainita, että aamullinen puhelu oli ihan paikallaan vahvistamaan päätöstäni. Onhan se vähän skitsoa, että näiden puhelujen jälkeen ikään kuin lasken maaleja hyväkseni (eron hyväksi). Jokaikinen tälläinen puhelu tuo yhden pointsin lisää eroa puoltavaan maaliin. Maali onkin jo niin täynnä, ettei lisää sovi. Edelleen: Ainut tie parempaan on E R O.

Päätöksestäni olen varma, mutta kipeää se tekee silti. Kyseessä on kuitenkin ihminen, jonka kanssa olen jakanut viimeiset reilut neljä vuotta. Olen rakastanut häntä enemmän, kuin ketään muuta koskaan aikaisemmin. En edes tiedä, pystynkö enää koskaan kenenkään toisen kanssa kokemaan samanlaista rakkaudentunnetta, kuin hänen kanssaan. Se sattuu helvetin kovaa. Mutta niin sattuvat jatkuva epäily, perättömät syytteet ja huorittelutkin. Olisi edes perää, mutta kun ei ole. Ei minua kiinnostanut kukaan muu. Sosiaalisena ihmisenä nyt vain ajottain on moikattava myös miespuolisia ihmisiä ja naapurin kanssa vaihdettava jopa sana tai toinen. Se on opittu, että järjellä tässä ei edetä mihinkään. Ja ellei toinen osapuoli tiedosta sairaalloista ajatusmalliaan, minä en voi häntä auttaa saati muuttaa. Jäljelle jää enää se, että muutan asiat omalta kohdaltani. Koska en ole valmis kärsimään yhtään enempää, erolle ei ole vaihtoehtoja.

Lomareissun suhteen jatkan katselua, mutta nyt on prioriteetti kämpällä. Muutama varteenotettava kohde löytyi ja odottelen enää saavani lisätietoa niiden näytöistä.