Joskus kun asiat lähtevät rullaamaan, niin ne rullaavat niinkin paljon, että välillä täytyy vain luottaa muihin ja heidän tekemiin päätöksiin ja antaa pyörän pyörähtää taasen isommalla vauhdilla eteenpäin. Tässä rullauksessa ollaan nyt menty viimeiset viikot ja ongelma on se, kun työpaikallakin minuu tarvitaan...
Kävin asuntonäytössä heti PK- seudulle palattuani. Läksin näyttöön sillä mielein, että jostain on pakko alottaa ja vaikka budjetti näkyisi paukkuvan paljonkin yli kämpän kokoon suhden, käyn tämän herkkupalan katsomassa. Ai herranen aika!!! Kun astuin asuntoon sisään ja vastapäinen seinä otti minut merimaisemineen haltuunsa, tunsin olevani taivaassa. Se väljyys ja se tunne, miten paikassa saattoi hengittää. Jotain aivan uskomatonta!
Pankissa neuvottelut sujuivat kovin sukkelasti. Ei siinä ollut sen isompia muutoksia lainajutuissa, sillä edellinen asunto oli ollut muutenkin nimissäni. Se kävi kuin kävikin toivomaani hintaan kaupan ja helpotti osaltaan uuden HELMENI haltuunottoa.
Nää asuntonäyttöihin valmistautumiset ja muut sen sellaiset annoin vieraisiin käsiin. Rukoilin ammattilaisen osaavan hommansa. Sit siinä vaiheessa, kun joka puolelta alko kuulua hyviä uutisia, menetin jo hetkellisesti luottoni ammattilaisiin. Mielessäni syytin heti vain rahan perässä juoksevina paskanpuhujina ja takinkääntäjinä. Juu, anteeksi Tepa ja Allu, tekin tätä luette. :-D
Mut te tunnette minut onneksi aivan tarpeeksi kauan ja tiedätte missä mennään.
En ole vielä ihan varma, onko tämä kupla jossain vaiheessa puhkeamassa. Nyt jaksan juuri ja juuri uskoa edessäni näkyviin pankin faktahommiin ja eilen ulko- oveeni ilmestyneeseen omaa sukunimeäni muistuttavaan kirjanyhdistelmään.
Oliko se kaikki näin helppoa?! Miksi kukaan ei aikaisemmin kertonut mulle? Tyhmii olette kaikki!!!
Juu ei, ei ollut kaikki helppoo. Kuten ymmärsitte tämä teksti oli sellainen 10 min oksennus ilman minkäänlaisia tunteita ja syvempiä ajatuksia. Totta puhuen... Niihin en edes kykene just nyt.
Mutta me näämme vielä. Pus teille kaikille ♥ Lähetän merenmakuisia terveisiä.
10.7.2017
Koti
Huh, huh, onpahan menoa. Ihan tosissani haluan kirjata tuntojani ja ajatuksiani blogiin, mutta tällä hetkellä tapahtuu sen verran paljon, että aika on enemmän kuin kortilla.
Viikonloppuna palasin lopulta stadiin. Jännitti, millainen vastaanotto täällä on. Avokki oli pitänyt kämpästä ja kasveista hyvää huolta. Ajattelin rakkaiden viherkasvieni olevan enää vain muistoja vihreistä ja vehreistä ajoistaan. Tiesin avokin olleen päiväkausia purjehtimassa ja kämpän oman onnensa nojassa. Hänpä olikin vinkannut naapurille, että voisivat kontrollikäynneillään tsekata kasvien kuivuustilanteen. Kelpomiehen siitä joku vielä saa! ;-) Voin kirjoittaa suosituksiin hänen ymmärtävän viherkasvien päälle.
Allekirjoittanut oli sen verran kiireinen omine juttuineen, että ehdimme istahtaa saman pöydän ääreen vasta eilen. Tyhjensimme kannullisen teetä ja puimme asioita. Tällä kerralla vähemmän emotionaalisesti ja keskittyen yhteisen omaisuuden sekä asuntojärjestelyiden jakamiseen. Luulemme kykenevämme asumaan yhdessä siihen saakka, kunnes asuntojärjestelyt ovat kummankin puolelta järjestyksessä. Avokki muutti jo viikonloppuna vierashuoneeseen. Kieltämättä sydänalaa kouraisi hänen tullessa illalla makuuhuoneeni ovelle toivottamaan hyvää yötä ja kauniita unia. Näihin hetkiin on nyt totuttava. Niitä tulee vielä oleman.
Loma loppuu täällä viikolla ja tuntuu itseasiassa oikein hyvältä mennä töihin. Ensi viikosta alkaen perehdytän uutta kollegaa talon tavoille. Siinä samalla tulee aina mietittyä omia työtapoja ja osittain jopa kyseenalaistettua niitä. Uudet työntekijät tuovat mukaanaan uusia tuulia ja ovat kovin tervetulleita. Toivon kykeneväni välittämään positiivisen kuvan työyhteisöstämme ja tekemään uuden työntekijän sopeutumisen helpoksi.
Viikonloppuna palasin lopulta stadiin. Jännitti, millainen vastaanotto täällä on. Avokki oli pitänyt kämpästä ja kasveista hyvää huolta. Ajattelin rakkaiden viherkasvieni olevan enää vain muistoja vihreistä ja vehreistä ajoistaan. Tiesin avokin olleen päiväkausia purjehtimassa ja kämpän oman onnensa nojassa. Hänpä olikin vinkannut naapurille, että voisivat kontrollikäynneillään tsekata kasvien kuivuustilanteen. Kelpomiehen siitä joku vielä saa! ;-) Voin kirjoittaa suosituksiin hänen ymmärtävän viherkasvien päälle.
Allekirjoittanut oli sen verran kiireinen omine juttuineen, että ehdimme istahtaa saman pöydän ääreen vasta eilen. Tyhjensimme kannullisen teetä ja puimme asioita. Tällä kerralla vähemmän emotionaalisesti ja keskittyen yhteisen omaisuuden sekä asuntojärjestelyiden jakamiseen. Luulemme kykenevämme asumaan yhdessä siihen saakka, kunnes asuntojärjestelyt ovat kummankin puolelta järjestyksessä. Avokki muutti jo viikonloppuna vierashuoneeseen. Kieltämättä sydänalaa kouraisi hänen tullessa illalla makuuhuoneeni ovelle toivottamaan hyvää yötä ja kauniita unia. Näihin hetkiin on nyt totuttava. Niitä tulee vielä oleman.
Loma loppuu täällä viikolla ja tuntuu itseasiassa oikein hyvältä mennä töihin. Ensi viikosta alkaen perehdytän uutta kollegaa talon tavoille. Siinä samalla tulee aina mietittyä omia työtapoja ja osittain jopa kyseenalaistettua niitä. Uudet työntekijät tuovat mukaanaan uusia tuulia ja ovat kovin tervetulleita. Toivon kykeneväni välittämään positiivisen kuvan työyhteisöstämme ja tekemään uuden työntekijän sopeutumisen helpoksi.
4.7.2017
At home again
Melkein kotona. Palasin reissusta takaisin veljelleni. Olo on vielä kuin avaruudesta tänne tipahtaneella. Loma taisi siis tehdä tehtävänsä.
Nämä edeltäneet 10 päivää olen antanut elämän kuljettaa. En tehnyt päivilleni minkäänlaisia suunnitelmia. Elin ilman kelloa ja aikatauluja. Menin nukkumaan kun siltä tuntui ja heräsin, kun tunsin itseni virkeäksi. En muista, olenko koskaan aikasemmin tuntenut itseäni näin levänneeksi.
Ihan huikea olotila!
Epäilemättä tämä on lähitulevaisuudelle tarpeen. Eipä sillä, Helsingin pää on ollut viime päivät hyvin hiljaa ja suorastaan kohtaloonsa alistuneen oloinen. On kertonut toivovansa, että mietin eroa vielä.
Kerroin jo hänelle miettineeni lähes koko viimeisen 1,5 vuotta eroa. Alkuun satunnaisesti, sittemmin jo melkein päivittäin. En ole ihminen, joka syöksyy näin isoihin päätöksiin suin päin. Tiedänhän minä eron sattuvan meihin molempiin. Jos se olisi helppoa, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Minullakin on tunteet. Minä olen myös rakastanut tätä miestä ja rakasta edelleenkin sitä yhtä osaa hänessä. Valitettavasti siihen kokonaispakettiin kuuluu yksi sellainen osa, jolle ei ole tilaa meidän yhteisessä elämässä. Se on käynyt selväksi.
Kiinteistövälittäjä oli yhteydessä lomani aikana ja hänellä on muutama kiinnostava kohde. Sovimme olevamme yhteyksissä kunhan palaan lomalta takaisin. Jossain mieleni sopukoissa kuplii hienoinen iloinen odotus muutosta ja ihan oman asunnon sisustamisesta. Kunhan saan kaikki suhdesotkut taakseni ja surutyön alkuun, olen varma, että tästä tulee vielä hyvä juttu.
Muistuttakaa minua tästä, jos/kun jossain vaiheessa aikoo epätoivo ottaa vallan.
Eilen ajelin työpaikan kautta. Piipahdin siellä kahvilla ja vein vähän Espanjan tuomisia kahvipöytään. Siellä oli niin kiva tunnelma, että tuli jo vähän ikävä töihin. Minua on siunattu upeilla työkavereilla.
Nämä edeltäneet 10 päivää olen antanut elämän kuljettaa. En tehnyt päivilleni minkäänlaisia suunnitelmia. Elin ilman kelloa ja aikatauluja. Menin nukkumaan kun siltä tuntui ja heräsin, kun tunsin itseni virkeäksi. En muista, olenko koskaan aikasemmin tuntenut itseäni näin levänneeksi.
Ihan huikea olotila!
Epäilemättä tämä on lähitulevaisuudelle tarpeen. Eipä sillä, Helsingin pää on ollut viime päivät hyvin hiljaa ja suorastaan kohtaloonsa alistuneen oloinen. On kertonut toivovansa, että mietin eroa vielä.
Kerroin jo hänelle miettineeni lähes koko viimeisen 1,5 vuotta eroa. Alkuun satunnaisesti, sittemmin jo melkein päivittäin. En ole ihminen, joka syöksyy näin isoihin päätöksiin suin päin. Tiedänhän minä eron sattuvan meihin molempiin. Jos se olisi helppoa, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Minullakin on tunteet. Minä olen myös rakastanut tätä miestä ja rakasta edelleenkin sitä yhtä osaa hänessä. Valitettavasti siihen kokonaispakettiin kuuluu yksi sellainen osa, jolle ei ole tilaa meidän yhteisessä elämässä. Se on käynyt selväksi.
Kiinteistövälittäjä oli yhteydessä lomani aikana ja hänellä on muutama kiinnostava kohde. Sovimme olevamme yhteyksissä kunhan palaan lomalta takaisin. Jossain mieleni sopukoissa kuplii hienoinen iloinen odotus muutosta ja ihan oman asunnon sisustamisesta. Kunhan saan kaikki suhdesotkut taakseni ja surutyön alkuun, olen varma, että tästä tulee vielä hyvä juttu.
Muistuttakaa minua tästä, jos/kun jossain vaiheessa aikoo epätoivo ottaa vallan.
Eilen ajelin työpaikan kautta. Piipahdin siellä kahvilla ja vein vähän Espanjan tuomisia kahvipöytään. Siellä oli niin kiva tunnelma, että tuli jo vähän ikävä töihin. Minua on siunattu upeilla työkavereilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)