Reissuun?

Olen katsellut muiden bloggareiden reissukuvia ja huokaillut kaipailevasti esim. Tiian kuvia ihaillessani. Rhodos ja Kreikka ovat jo ajat sitten vieneet sydämeni. Santorini on huumannut huikeilla näköaloillaan ja auringonlaskuillaan. Keski- Eurooppa houkuttelisi myös vehreydellään ja vuoristoillaan. Mietinkin, miksi en lähtisi tarkastamaan lomatarjontaa. Voisin lähteä yksin ja nauttia juuri siitä, mikä tuntuu minulle kullakin hetkellä hyvältä. On maita, jonne en yksin naisena välttämättä haluaisi lähteä, mutta Kreikka ja Keski- Euroopan maat (Sveitsi, Saksa ja Itävalta) eivät kuulu niihin.

Viikko Suomen rajojen ulkopuolella ei ehkä olisi haitaksi tässä tilanteessa. Lisää välimatkaa näihin parisuhdeongelmiin. Vai onko se pakenemista? Mitä kauempana olen, sitä vaikeampi minuun on päästä "käsiksi". Ehkä se onkin alitajuista pelkoa ja eskapismia.
Toisaalta, vaikka sitä olisikin, onko sillä tässä vaiheessa väliä? Mahdollisesti taas analysoin tekemisiäni ja menemisiäni aivan liikaa. Juuri kun olin viikonloppuna kiitellyt itseäni spontaanisuudesta "festareiden" kanssa. Yleensä olen kovin nihkeä lähtemään spontaanisti minnekään. Jostain syystä lasten kanssa se tuntui ihan luonnolliselta.

Muutamia matkakohteita olen aamukahvia nauttiessani mielessäni pyöritellyt. Wien houkuttelisi kaupunkikohteena. Kreikassa Halkidin niemimaalla oli tarjolla ihana hotelli täysihoitoineen kaikkineen. Luksusrantaloma ei olisi sekään huono vaihtoehto. Münchenissä olisi ystävä, jonka tiedän ilahtuvan aina vierailuistani. München on valloittava kaupunki ja tarjoaisi monenlaista aktivitteettia kesälomailijalle. Tällä lomalla en ehkä kuitenkaan jaksaisi ja haluaisi joutua puimaan parisuhdeasioitani ystäväni kanssa. Kyllä hän ymmärtää, ei se ole siitä kiinni. Mutta itse en halua käyttää liikaa aikaa siihen. Tämä ensimmäinen viikko broidin kanssa riittää. Hän on samalla ihminen, joka pystyy auttamaan minua tässä tilanteessa eniten. Eivät ne asiat siitä miksikään muutu, vaikka kelaisin niitä kymmenen eri ihmisen kanssa.

Lomavaihtoehtojen lisäksi olen selannut myös asuntotarjontaa ja tehnyt laskelmia sen suhteen, mikä pysyy kohtuullisuuden nimissä. Tarjolla on tietysti vaikka minkälaista lukaalia. Haluan kuitenkin pitää jalat maassa. Mieluummin ostan jonkin pienemmän asunnon esimerkiksi rivarista. Parveke tai pieni puutarha on ihan MUST. Niistä en tingi. Neliömäärän ei tarvitse olla valtava, kunhan tilat on suunniteltu järkevästi. Hukkatilasta en halua maksaa.
Kyllähän tämä jo ihan työstä alkaa käymään, kun tuntitolkulla selailen netissä tarjontaa. En muuten saata ymmärtää, miten joku vapaaehtoisesti tekee työtä, jossa tuijottaa ruutua vähintään kahdeksan tuntia. Tuntuu minusta ihan käsittämättömän rankalle.